Sisällissodan juurilla

"Me pyysimme joukko-osastoja lähettämään tänne heidän kovakuntoisimmat, tervepäisimmät kaverit, jotka sodan aikana pelastavat rintamalla miehiä kaveria ei jätetä -periaatteella." Näillä sanoilla lähti viikko Lahdessa käyntiin. Lääkintämieskurssi Hennalan varuskunnassa - paikka, jonne sisällissodassa tuotiin punaiset vangit vankileirille - oli ainakin itselleni aikamoinen kulttuurishokki verrattuna Kauhavaan sekä positiivisesti että negatiivisesti. Pyhitänkin kirjoituksen varuskuntien eroille ja hieman valottaen lääkintämiehen tehtävää sodan aikana. Miksi lääkintämies on niin tärkeä, ja miksi lääkintämiehillä on niin huono kuva rauhan aikana varuskunnissamme? Ja kirjoitusta lukiessa kannattaa muistaa, että vertaan lääkintäkurssin kokemuksiani Kauhavaan, muiden yksikköjen toiminnasta en tiedä ja kirjoita. Eli kun käytän sanaa Lahti, se tarkoittaa omaa kurssiani.

Opin Kauhavalla kuriin - äärettömän kovaan -, joka on varmasti yksi Suomen kovimmista. Viikon jälkeen Lahdessa, siis lääkintämieskurssilla, en ole kuullut kenenkään huutavan edes kolmasosan verran niin kovaa kuin omien Kauhavan alikersanttieni huutaminen. En ole kertaakaan juossut portaita uudestaan, kun joku on perseillyt, en ole katsonut kolmeen tonniin useita minuutteja ja hionnut siinä samalla. En ole hionut pinkkaani yli viittätoista minuuttia, pinkkaani ei ole räjäytetty kertaakaan; ennen kaikkea olen kokenut, että Kauhavalta tulleet lämärikokelaat ovat aika perhanan särmää porukkaa Lahdessa. Ja Lahden särmällä toiminnalla olisimme Kauhavalla jäpistelleet aika perhanan paljon, hirveätä perseilyä koko päivä olisi Kauhavalla huudettu.

Mutta kulttuurishokki se (Lahti) oli; kaipaan jo paluuta Kauhavalle kuin alokas ylennystä sotamieheksi. Lahdessa aloitamme jokaisen aamumme tietenkin punkan tekemisellä. Herätys ja kymmenen minuuttia aikaa tehdä se valmiiksi. Jos ei ehdi tai se ei ole hyvä, haemme vauhtia iltavahvuuslaskennan asusteesta: pikkumustat (shortsit) jalkaan, släpärit jalkaan ja poolo paita päälle. Tietenkin täydellinen palveluspuku pois ottaen tätä ennen. Ja sitten vielä räjäytämme punkkamme ja teemme siitä iltapunkan. Ja sitten yritetään uudestaan. Mitä teimme Kauhavalla? Juoksimme rappusia muutaman kerran paskan punkan takia tai sitten muun hemuloinnin vuoksi.

Ehkä hauskinta Lahdessa on se, että saamme särmätä varusteitamme: eli kiristää takkia niin, ettemme näytä aivan hemuleilta (siis takki ei ole enää kuin löysä viitta). Kauhavalla emme tätä saaneet tehdä; Lahdessa saimme palautetta heti, että `mitä ihmeen muumeja te olette tuollaisilla takeilla`. Ei muuta kuin särmäystä pystyyn. Ja saamme käyttää talvitakkia, kun menemme syömään; ei siis kesäpalvelustakkia (M05), kuten Kauhavalla teemme. Ei tule muuten kylmä enää - ainakaan niin pahasti. Syömään menemme muodossa kuin Kauhavalla. Tosin Lahdessa lähdemme muodossa myös pois. Se on perseestä, ainakin kun on tottunut Kauhavan tapaan. 

Ehkä suurin ongelma, ainakin minulla, on kuitenkin vähäinen vapaa-aika Lahdessa. Vapaamme alkavat vasta kuuden jälkeen, kun Kauhavalla saimme vapaalle lähteä jo hieman klo 17.00 jälkeen. Ja joka kerran teemme tupa-, kaappi-, ja siisteystarkistuksen. Ei muuta kuin kaappi kuntoon, eli teksi kuntoon ennen vapaita. Kauhavalla "pelkkä" sipa (siisteystarkistus) riitti vapaille pääsemiseen.

Illalla tehtävä pinkka on Lahdessa aikamoinen taideteos: sitä ei tartte särmätä. Pääosa joukkueestamme, varmaan koko kurssista, ei ole koskaan tehnyt pinkkaa ennen Lahtea. Ja kaksi joukkuetta kurssin neljästä joukkueesta ei tee sitä ollenkaan. WTF? Kauhavalla pinkkaa hiottiin kymmeneen asti - eli hiljaisuuteen asti - pahimmillaan ja jos värit eivät kohdanneet tai jossakin kiersi hieman, niin ei muuta kuin painekäsikranaatti peliin hajottamaan pinkka. Lahdessa riittää, että pinkka on tehty.

Kauhavalla totuin jäpittämiseen eli seisottiin asennossa muodossa välillä minuuteista puoleen tuntiin sen takia, että joku oli perseillyt tai muuten vain. Lahdessa esimerkiksi iltavahvarissa jäpittäminen on minimissä; kun on todettu kaikkien miesten olevan paikalla, otetaan rennommin ja käydään päivää läpi. Lonkkalepo on siis enemmän kuin sallittu: sitä jopa vaaditaan, itsellä on tahtonut jäädä lepotila päälle järjestänsä. Lonkkalepo ei vain luonnistu.

Tässä muutamia asioita, joita tulee mieleen eroina Lahden ja Kauhavan välillä. Muitakin toki on, mutta ennen kaikkea Kauhavalla asiat ovat mielestäni jokseenkin paremmin, vaikka kuri on kovempi. Ja tilat Lahdessa on kerrassaan perseestä. Sängyn mitta on 60cmx190cm. Se tuottaa ainakin henkilökohtaisesti parimetriselle jätkälle, eli minulle, ongelmia. Etenkin kun sängyn päässä on metallitanko, joka ikävästi estää jalkojen viemisen suoraksi sängyn päädystä ylitse. Jos Kauhavalla ajattelin, että on tämä tukikohtakomppania surkea paikka tilojen osalta, niin nyt se tuntuu hotellilta.

Ja totta kai pitää nostaa esille hiusmuoti. Missä ovat kaljut miehet Lahdessa? Kauhavalla tukkamuoti on tiukka, mutta tuleppas Lahteen. Sitä ollaan niin kuin siviilissä parhaimmillaan. Onneksi nyt ei ihan tsekkitukkaa löydy, mutta läheltä liippaa. Itse en ainakaan aio hiuksiani nyt leikata, sillä Kauhavan jäljiltä ne ovat millin mittaiset.

Ja yksi asia vielä, jonka haluan nostaa esiin. On äärimmäisen kummallista, että kun sunnuntaina illalla saavuimme kasarmille komennukselle, meitä varten ei oltu tuotu peittoja ja muita nukkumiseen tarvittavia oleellisia välineitä. Ensimmäinen yö nukuttiin ilman mitään tyhjällä patjalla. Miten se voi olla mahdollista, kun Lahdessa on tiedetty viikkoja, että tuolloin tulee uudet kurssilaiset? Ei olisi paljon vaatinut hommata nukkusmisvälineitä. Ja tämä on kuuleman mukaan ollut jo edellisilläkin Lahden saapumiserillä ongelmana. Miksi ongelma ei ole korjattu? Toki kyllä yksi yö menee karvalakki päässä, takki "peittona" ja M05-varustus päällä. Mutta kysyn silti, että miksi asiaa ei korjata.

Koska kirjoituksesta näyttää tulevan jälleen niin pitkä, niin palaan lääkintämiehen toimenkuvaan tarkemmin myöhemmin. Varmaan huomisen tai ylihuomisen kirjoituksessa. Siihen asti, lepo vaan.

Ja vielä loppuun, täytyy muistaa, että toki yksiköiden välillä on eroja varuskuntien sisällä. Lahdesta varmasti on eri kuritasoja eri yksiköissä. Eli toisin sanoen, muualla voi olla tiukempaa selkeästi.

PS. Niin kauan, kun Lahdessa kurssi pysyy ilman suurempaa perseilyä kasassa, eli kun asioita tehdään ne tehdään kunnolla, on hyvä, että aikaa ei kuluteta turhaan jäpittämiseen. Tärkeintähän on oppia neljässä viikossa taidot sodassa, joilla pelastetaan henkiä tulitaistelussa.

Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.