Suomessa on jauhettu viimeiset kaksikymmentä vuotta työurien pituuksista: nuoret pitäisi saada nopeammin työelämään ja vastaavasti iäkkäät pysymään työelämässä entistä pidempään. Suurempia keinoja ei valtiovalta ole löytänyt tai pikemmin ole ollut rohkea toteuttamaan. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olemme nähneet puhtaita porvarihallituksia, punamultaa ja sinipunahallituksia. Eläkeikää ei ole silti nostettu ja työurat eivät ole pidentyneet, vaikka hallituskokoonpanot ovat muuttuneet.
Tälläkin hetkellä näyttää siltä, että eläkeiännosto ei toteudu. Myöskään työhyvinvoinnin ja tätä kautta työurien pituuden parantamiseen olevat keinot ovat jääneet vajaiksi. Työuralle nopeampaan siirtymiseenkin on etsitty keinoja useita. On ehdotettu opintotuen leikkaamista, lukukausimaksuja ja kaikenlaista keppiä ja porkkanaa. Hyviä ja huonoja ehdotuksia on useita. Ensi viikolla hallitus istuu kehysriihessä ja hakee ratkaisuja jälleen lähes samoihin asioihin kuin aina ennen. Löytyykö niitä? Keskusteluissa hallitukset eivät ole kuitenkaan puuttuneet - tai edes nostaneet asialistalle - yleiseen asevelvollisuuteen ja uskaltaneet sovittaa sitä yhteen työuriemme kanssa. Voisimme kehittää maanpuolustusta ja työuria niiden alkupuolelta käsikädessä.
Miten?
Ensimmäinen keino on nykyisen laajan kevään yhteishaun sijasta tehdä kaksi kertaa vuodessa laaja yhteishaku. Käytännössä siis myös syksyin korkeakouluihin ja muihin jatko-opiskelupaikkoihin olisi yhtä laaja mahdollisuus hakea kuin keväisin. Tällä hetkellä syksyn yhteishaku on erittäin suppea. Tämä tarkoittaa sitä, että pääosalla opiskelijoista on mahdollisuus kerran vuodessa hakea jatkokoulutuspaikkaa korkeakouluun ja muihin jatko-opintoihin. Jokainen ymmärtää, että korkeakouluun ei ole helppo päästä - moni joutuu yrittämään monta kertaa läpipääsyä. Ja kun läpi pääsee, nuorelle voi selvitä, ettei ala olekaan se omin tai sillä ei työllistykään tulevaisuudessa. Täytyy aloittaa uusi hakuprosessi. Tähän osasyynä on myös erittäin huono opinto-ohjaus maamme peruskouluissa ja lukioissa: opinto-ohjaajia on liian vähän ja heistä kaikki eivät ole ammattitaitoisia. Opinto-ohjaus on liian aliarvostettua tällä hetkellä peruskouluissa ja toisen asteen koulutuksissa. Tuntimääriä tulisi lisätä ja henkilökohtaista ohjausta.
Jos vuodessa olisi kaksi kertaa laaja-alainen yhteishaku, korkeakouluun pääsisi nopeammin ja tätä kautta itse työelämäänkin. Se antaisi myös armeijassa oleville varusmiehille paremmat mahdollisuudet päästä jatko-opiskeluihin, jos he eivät ennen armeijaa ole opiskelupaikkaa onnistuneet hankkimaan. Tietysti kaksi yhteishakua merkitsisi korkeakouluille entistä enemmän työtä ja rahanmenoa, kun vuodessa kaksi kertaa aloittaisivat uudet opiskelijat jatkokoulutuksen.
Yksi hyvä lisä armeijan palveluihin olisi myös opinto-ohjaajien palkkaaminen Puolustusvoimiin. Tällä hetkellä käytännössä sosiaalikuraattorin kanssa voi keskustella jatkosuunnitelmistaan. Monessa varuskunnassa kuraattoria näkyy kuitenkin vain harvoin, sillä kuraattori työskentelee useassa varuskunnassa samaan aikaan. Hektinen palvelus ei anna myöskään aikaa istuutua rauhassa kuraattorin kanssa ja pohtia tulevaisuutta. Mitä jos Puolustusvoimat palkkaisi jokaiseen varuskuntaan päätoimisen opinto-ohjaajan auttamaan varusmiehiä löytämään alansa, hakea koulutuspaikkaa ja suunnitella armeijan jälkeistä elämää? Lisäksi opinto-ohjaajien kanssa tavattaisiin säännöllisesti tai tapaamismahdollisuus järjestettäisiin säännöllisesti. Se olisi pieni menoerä siihen nähden, jos varusmies joutuu työttömäksi armeijan jälkeen ja hänellä ei ole opiskelupaikkaa; sen sijaan, että hän olisi valmis siirtymään suoraan opiskelemaan tai hänellä olisi ainakin selkeä visio tulevaisuudesta.
Selkeästi rajumpi muutos olisi muuttaa korkeakoulujen lukuvuosien alkamista ja sovittaa ne yhteen varusmiespalveluksen keston mukaan. Tällä hetkellä heinäkuussa palveluksensa aloittavat ja siitä vuoden palvelevilla varusmiehillä on optimaalinen siirtyminen opiskeluelämään, jos vain opiskelupaikka on taskussa. Varusmies kotiutuu 12 kuukauden palveluksesta kesäkuun lopussa, laskettu uusilla palveluspäivämäärillä, ja voi näin aloittaa opiskelut elokuussa.
Sen sijaan, jos varusmies palvelee kuusi kuukautta - eli hän kotiutuu joulukuun lopussa -, hän joutuu odottamaan puoli vuotta opiskelujen alkua. Jos esimerkiksi vuosittain alkaisi korkeakouluissa kaksi kertaa uusi opintolinja, esimerkiksi elokuussa ja tammikuussa, tämä varusmies pystyisi siirtymään opiskeluihin nykyisen puolen vuoden sijasta vain muutaman viikon siirtymisajalla.
Heinäkuusta lähtien yhdeksän kuukauden palvelusta suorittavilla tilanne on monimutkikkaampi. Heille käytännössä ainoa mahdollisuus on odottaa elokuuta, kun he kotiutuvat maaliskuussa. Sen sijaan tammikuussa palveluksensa aloittavat ja yhdeksän kuukautta palvelevilla lukuvuoden alkamisen siirto nykyisestä elokuusta lokakuun loppuun mahdollistaisi opiskeluelämään siirtymisen sutjakkaasti ilman tilannetta, että varusmies joutuisi odottamaan lähes vuoden opiskelujaan vain sen vuoksi, että varusmiespalvelus loppui muutama viikko jälkeen opiskelujen alkamisen.
Täten kaikki varusmiehet, joilla on taskussa opiskelupaikka - lukuun ottamatta heinäkuusta yhdeksän kuukautta palvelevia - olisi mahdollisuus siirtyä nopeasti opiskeluelämään ilman kuukausien tai jopa lähes vuoden odottamista. Näin he valmistautuisivatkin työelämään nopeammin.
Toki tammikuussa palvelukseen astuvien yhdeksän kuukauden varusmiesten siirtymistä opiskeluelämään helpottaisi, jos palveluspäiviä vähennettäisiin edelleen, jolloin muutama viikko kurottaisiin kiinni. Tällöin ei tarvitsisi siirtää syksyn lukuvuoden alkamista elokuusta lokakuuhun. Näyttää kuitenkin siltä, että palveluspäivien vähentäminen ei ole mahdollista. Ainakin Puolustusvoimat on tätä mieltä, sillä koulutusta ei ehditä suorittaa lyhyemmässä ajassa.
Keinoja on toki myös muita. Esimerkiksi voimaan astui hiljattain laki, joka antaa lisäpisteitä peruskoulun jälkeen ensimmäistä jatkokoulutuspaikkaa hakevalle kuin jo kertaalleen jatkokouluttautuneelle. Varusmiehille voisi antaa muutaman lisäpisteen haussa. En ole varma, onko tällä hetkellä ainakin jollain tavoin saatavissakin pisteitä. Jos ei ole, niin ne pitäisi ottaa käyttöön ja jos on, niin pisteiden pitäisi auttaa aivan aikuisten oikeasti ja olla vain turhaa hölynpölyä haussa. Tuskin se epäreiluakaan olisi: sehän on epäreilua, että yksilö ei voi valmistua niin kuin haluaa pääsykokeisiin vaan joutuu valtion toimesta vuoden tehdä lähes palkatonta työtä, jopa velkaantua, ja odottamaan opiskeluihin siirtyä pahimmillaan monia vuosia.
Eri asia on, ollaanko näitä ehdotuksia valmiita toteuttamaan. Tällä hetkellä kylmä fakta on kuitenkin se, että varusmiespalvelus sotkee pahasti monen nuoren elämän ehkä sen tärkeimmässä ja haavoittuvaimmassa kohdassa. Miehillä opiskeluihin siirtyminen vie selkeästi kauemmin kuin naisilla, usein kaksi vuotta - tai enemmän - myöhemmin varusmiehet aloittavat jatko-opintonsa kuin naiset. Tähän olisi saatava muutos. Tasa-arvoa tämäkin on. Odotan ja toivon, että seuraavassa hallitusohjelmassa vaihtoehtoja olisi pohdittu. Muuten joutuu jälleen kysymään: kuka pelkää mustaa miestä? Kuka siis pelkää tehdä päätöksiä ja think outside the box.
If you only have a hammer, you tend to see every problem as a nail.
Oikeassa olet.Armeijasta tulisi ilman muuta saada hyötyä enemmän pisteiden muodossa pääsykokeisiin yms,etenkin jos palvelet enemmän kuin 165 päivää.Se olisi myös armeijan etu, sillä silloin henkilöt saattaisivat palvella suuremmalla todennäköisyydellä 347 päivän johtajakoulutuksen.Itseasiassa se on aivan naurettavaa,että näin ei ole.
VastaaPoista