"Not because they are easy, but because they are hard."

Excellence is not a skill. It is an attitude.

Teoriasta siirryttiin itse käytäntöön kuluneen viikon aikana Lahdessa, siirryimme luokkahuoneista "taistelukentille". Viikon aikana pääosa ajastamme kului pihalla kevyessä pakkasessa, tosin aamulenkeillä pakkanen taisi paukkua siellä kahdenkymmenen paremmalla puolella. Missä on se kaivattu kevät?

Aamut lähtivät liikkeelle niin rakkailla aamulenkeillä ja jumpalla, jotka olivat yllättävän raskaita - ainakin yhtenä aamuna ryömittiin oikein kunnolla lumihangessa unisilla silmillä. Aamupäivät kulutimme sisällä tekemässä erilaisia sidoksia: selkään, käsiin, jalkoihin, kaulaan ja päähän. Lisäksi harjoittelimme lastoittamaan ja eilen perjantaina nesteytyksen eli tiputuksen . Ja kaikenlaista muuta tärkeää, joilla pitäisi pystyä pelastamaan toverit taistelukentältä. 

Ehkä kuitenkin pääasia oli itse käytäntö. Kun viime viikko oli toistettu kerta toisensa jälkeen cABC-periaatetta, niin nyt pääsimme sitten tekemään sitä käytännössä taistelukentällä eikä vain sisätiloissa lämpimässä. Jos joku ei tiennyt, niin cABC on toimintatapa, jolla taistelukentällä annetaan ensiapua sekä tulimeren alla että myös lääkintämiehen pelastuspisteellä. Pieni "c" eli critical bleeding -vaiheessa taisteluparin verenvuoto tyrehdytetään kiristyssiteellä tai muuten, mitä ikinä keksiikään. Iso "A" eli airways -vaiheessa potilaan ilmatiet avataan. Iso "B" -vaiheessa katsotaan, tunnustellaan ja kuunnellaan hengittääkö haavoittunut. Iso "C" -vaiheessa tutkitaan vielä tarkemmin haavoittunut, käännetään hänet kylkiasentoon, käydään jokainen paikka tarkasti läpi, asetetaan nieluputki tai nenänieluputki, tyrehdytetään muut verenvuodot, kiristyssiteen pitävyys tarkistetaan ja laitetaan potilas kylkiasentoon. Tämän jälkeen toistetaan cABC vielä kerran läpi ja varmistetaan potilaan lämpimänä pito huovilla tai muulla vastaavalla. Näin suurpiirteisesti kerrottuna siis cABC.

Lääkintämiehen täytyy ymmärtää, mitä tehdään etulinjassa taistelukentällä. Miten taistelupari auttaa toista, miten taistelupari auttaa itseään, miten taistelupari suojautuu ja taistelee etulinjassa. Lääkintämiehen täytyy ymmärtää tämä ensin ennen kuin hän voi ymmärtää oman roolinsa taistelussa. Niinpä vedimme joukkueen puolustustaistelua, jossa taistelijoita haavoittui ja joita autoimme; etenimme tiedustelijoina, jossa haavoituimme itse ja jouduimme auttamaan itse itseämme omalla neuvokkuudellamme eli käytännössä ryömiä turvaan ja vääntää kiristysside tyrehdyttämään kuolettavan verenvuodon. Tämä tietenkin maassa maaten eikä pystyyn nousemalla ja siinä härväämällä.

Ehkä tärkeimmät ja kovimmat suoritukset viikon aikana tehtiin evakuoinnissa. Evakuointitapoja on monia: asentoja riittää, mutta joko raahataan tai kannetaan haavoittunutta. Punttisalille ei illalla tarvitse mennä, kun kantelee taistelutovereita useita satoja metrejä päivän aikana. Hiki virtasi ja varmasti myös voimasanat. Evakuointiharjoittelut päättyivät vielä joukkueiden väliseen evakuointikilpailuun. Lopputuloksesta ei sen enempää... Itse kuitenkin evakuoinnista pidin hieman: ainakin vielä. Tosin paarimarssilla voi pitämisen heittää jo siihen kuuluisan kankkulan kaivoon. Ilokseni huomasin, että kyllä Pohjanmaan häjyt ovat pirun kovia evakuointijätkiä. Ja seuraavana päivänä ja tänäänkin edelleen paikat ovat kipeät siitä evakuoinnista. Ei ole helppoa.

Ensi viikon vietämme leirillä. Ja totta kai se ottaa kaikkia taistelijoita päähän, ainakin minua. Tosin opettelemme niitä taitoja, joita aivan oikeasti tarvitaan tositilanteessa. Tärkeintä on toimintakyvyn ylläpito: miten pysymme lämpiminä, miten syömme oikein jaksaaksemme ja miten pidämme huolta toisistamme. Nämä olisi lääkintämiehen osattava, sillä hänen pitää osata tarvittaessa myös näyttää omalle joukkueelleen, kuinka pidetään taistelykyky yllä ja kuinka taistelukyvyn menettänyttä taistelijaa opastetaan hankkimaan se takaisin. Ehkä leirin hirvittävin hetki on tehdä laavu, jossa pitäisi nukkua. Se toivottavasti pitää pahimmat paukkupakkaset loitolla yöllä ja jos ei pidä, niin sitten hajotaan ainakin tuhat kertaa. Ja toivottavasti se kestää... Eräjormiksi tässä pitää muuttua viikon ajaksi. Lopuksi voisi nostaa esiin Yhdysvaltain entisen presidentin John F. Kennedyn kuuluisan lausahduksen Apollo-ohjelman puheessa. Tiivistettynä: "Emme tee näitä ja muita asioita, koska ne ovat helppoja, vaan koska ne ovat vaikeita."