Aamuja on ehtinyt kulua sen verran, että on pakko herätellä blogi takaisin henkiin. Vieläpä yleisön pyynnöstä. Aloitetaan saapumiserän 2/13 -tulojuhlassa pitämästä puheestani, joka puhtaaksi kirjoitettuna näytti jokseenkin tältä. Tosin otin aika lailla "vapauksiakin" flown tullessa päälle.
Herra
Eversti, henkilökunta, hyvä sotilaskodin väki, kaikki varusmiehet ja etenkin
alokkaat. Tervetuloa tänne sotilaskodin kanssa yhteistyössä järjestettyyn
alokkaiden tulojuhlaan!
Olemme tällä hetkellä paikassa,
joka on teille uudet alokkaat vielä täysin uusi tuttavuus. Olemme
sotilaskodissa. Tämä paikka tulee teille yhtä tutuksi kuin armeija-elämä
tulevien kuukausien aikana. Samalla tästä paikasta muodostuu varmasti yksi tärkeimmistä
rentoutumispaikoistanne täällä armeijassa oman rakkaan punkkanne lisäksi. Vielä
se punkka ei ehkä teistä tunnu siltä kovin rakkaimmalta ja parhaimmalta
paikalta levätä, mutta eipä aikaakaan, kun se on sitä. Niin meillekin,
edellissaapumiserän varusmiehille, on tapahtunut.
Alokkaat, edessänne on varmasti
yksi elämänne ikimuistoisin vaihe. Olette alkutaipaleelle tapahtumasarjaa, jonka
tulette muistamaan tavalla tai toisella lopun elämäänne, joko hyvällä tai
huonolla. Toivottavasti hyvällä tavalla. Tämä on elämänkohta, jonka myös
isänne, isoisänne ja niin edespäin ovat kokeneet. Todennäköisesti myös
sisaruksennekin.
Tulette oppimaan tulevien viikkojen ja kuukausien aikana
paljon uusia asioita, tulette kokemaan täysin uudenlaisia hetkiä, täysin
uudenlaisia tunteita niin henkisesti kuin fyysisesti. Se ei tule varmasti
olemaan aina helppoa. Omasta ja monien tuhansien muidenkin varusmiesten
kokemuksen äänellä voin sanoa, että kyllä ihminen tottuu vain kaikenlaiseen –
myös tähän. Joten mikäli alku on tuntunut vaikealta, älkää luovuttako. Jatkakaa
eteenpäin. Mielestäni hyvä aforismi hetkille, jolloin teistä tuntuu vaikealta
on seuraava: ”Maybe strong is what you have left, when you have used up all your
weak.”
En tiedä, kultaako aika todella
muistot, mutta siltä todella vaikuttaa, kun miettii omia jo koettuja aamuja
varusmiespalveluksessa. Kovinkaan huonoja muistoja ei tarvitse jakaa ja puhun
rehellisesti nyt totta, ja nekin muistot, jotka häilyvät mielessä kovempina
koettelemuksina, ovat voimavara, josta on tulevaisuudessa hyötyä.
Nauttikaa palvelusajastanne,
aivan oikeasti. Päiviä teillä on edessä vielä kovin paljon, mutta niihin mahtuu
niin kovin monia hetkiä, jotka tulette muistamaan koko loppuelämänne. Armeijan
arki saattaa tuntua raskaalta, mutta miettikää, kuinka paljon tulette kokemaan
unohtumattomia asioita täällä. Harvoin viikossa tulee koettua yhtä paljon
siviilielämässä kuin täällä armeijassa. Siviilissä teillä on edessänne
tavallinen arki. Lisäksi muodostatte ehkä jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita
palvelusaikanne aikana.
Ystävät, kokemukset ja koko palveluskokonaisuus ovat
henkilökohtaisella tasolla arvostettava ja mittaamaton talletus jatkoa
ajatellen. Vanhempana on varmasti mukava muistella varusmiesaikaisia
toilailuja. Kun joskus tulevaisuudessa kotiutuminen koittaa, moni teistä jää varmasti kaipaamaan tätä paikkaa. Käyttäkää jokainen hetki siis hyväksy
palvelusajaltanne. Jokainen voi teistä
myös vanhempana ylpeänä todeta palvelleensa maineikkaassa ja arvostetussa
Kauhavan Lentosotakoulussa, jossa teistä kasvoi isänmaatamme arvostavia
kunniallisia miehiä ja naisia, rajojemme puolustajia.
Haluan vielä antaa yhden
mietelauseen varusmiespalvelustanne ja yleensä koko elämäänne varten: Se menee
näin: "Kyky on se, mitä pystyt tekemään. Motivaatio määrää sen, mitä teet.
Asenne ratkaisee, kuinka hyvin teet."
Lopuksi haluan kiittää Kauhavan
sotilaskotiyhdistystä, joka mahdollisti tämän tilaisuuden järjestämisen.ja Varusmiestoimikunnan
puolesta toivotan kaikille hyvää ja antoisaa tulojuhlaa sekä
palvelusaikaa.
